©
Merita Rytkönen
Minä
Olen vuonna 1982
maailmaan putkahtanut tyttölapsi.
Pienenä jo roudasin kotiin kaikki löytöeläimet
äidin ja isän suureksi riemuksi.
Lemmikkihistoriani alkoi akvaariolla, sekä kahdella sammakolla,
Kurnu ja Loikka.
Kotiin tuli myös gerbiilejä ja usean vuoden ruinaamisen
jälkeen iki oma koira.
Ennen koiran tuloa jouduin/halusin herätä joka aamu
kukonlaulun aikaan
ulkoiluttamaan tätä tulevaa koiraa ja tietysti halusin
myös todistaa
vanhemmilleni, että minusta on koiraa hoitamaan.
Tico, rodultaan perhoskoira, muutti luoksemme kun olin 9 vuotias.
Elämä ticon kanssa ei aina ollut kovin helppoa...
Ensimmäiset 8 vuotta oli suorastaan painajaista. Tico oli aivan väärän luonteinen koira perheeseen missä kävi sellainen hulina kuin meillä. Ei tokikaan riittänyt että meitä oli neljä lasta vaan mukaan mahtui myös aikamoinen liuta hoitolapsia. Kuitenkin vanhemmalla iällä
Tico rauhottui ja siitä tuli erinomainen seniori.
Meillä on myös aina pidetty kissoista, kunnes viimeinen
kisumme (jonka otin
tietysti salaa kun vanhempani olivat ulkomailla)
nimeltään Artturi, jäi auton alle vain kolme vuotiaana...
Tämän jälkeen päätimme, ettei kotiimme tule
enään kissoja, vilkkaan liikenteen vuoksi.
Omistin myös marsupojun nimeltään Söpö.
Söpiksen kanssa kiersimme ahkerasti
marsunäyttelyitä ja keräsimme aimo annoksen ruusukkeita.
Söpö poistui vihreämmille apilaniityille 7 vuotiaana.
Harrastuksiini on aina kuulunut myös musiikki.
Pianoa aloin soittamaan 4 vuotiaana ja viulua 1 luokalla.
Kävin myös musiikkiluokat peruskoulussa.
Olen aina ollut myös heppahullu ja lannan tuoksu on kuin hunajaa
nenälleni (Dinan mielestä maku on oikein hunajainen).
Olen työskennellyt siitä asti ravintola-alalla kun täytin kahdeksantoista. Nyt kuitenkin opiskelujen myötä tuli alan vaihto ajankohtaiseksi ja lopetin Fondiksessa, thö Vaasan parhaassa ravintolakombinaatiossa! Kiitos ihanat rakkaat työkaverit näistä vuosista! ♥
Nykyään työskentelen Nordean contact centressä ja teen asiakaspalvelutyötä jossa viihdynkin hyvin. Uusi työ maistuu ja sitä kautta olen tavannut myös uusia ihania ystäviä!
Aloitin liiketalouden opinnot Vaasan Ammattikorkeakoulussa vuonna 2006. Tarkoitus olisi valmistua 09-Jouluna!
Itseäni etsiessä olen opiskellut myös pukuompelijaksi,
sekä baarimestariksi.
Tulevaisuuden haaveena on löytää juuri se itselle sopiva
työ, kiva tupa
kennelpoikani Lassen kanssa, sekä paljon ihania vuosia
elämäni koiran, Dinan kanssa.
Dina
On 6.1.2006 syntynyt
dobermann narttu.
Kun Dinaa lähdettiin maanantaina 27.2. hakemaan
Jyväskylän läheltä,
oli 20 astetta pakkasta. Minun pikku Poolossani oli vaihdelaatikko
rikki,
vitonen ei pysynyt päällä, joten sitä oli
painettava koko ajan.
Välillä tehtiin vaihtareita, että Lasse piti kiinni, kun
käsi puutui.
Mikään ei enää tuntunut miltään, kun sain
Dinan syliini.
Kuinka pieni voikaan olla toopermanni?!
Viisikiloisella ruttuisella olemuksellaan se hurmasi minut
välittömästi.
Dina kotiutui nopeasti, ainut ongelma oli sitkeä virtsatulehdus,
jonka vuoksi
syötiin antibioottia ensimmäisiin juoksuihin asti.
Meidän oli vaikeaa myös löytää sopivaa
kuivamuonaa vatsaongelmien vuoksi,
joten lopulta vaihdoimme raakaruokintaan ja neuhun.
Dina on aina ollut todella kiltti.
Kova tyttö pussailemaan ja änkemään sylliin.
Dominanssia ei juurikaan ole, joten tulee toimeen kaikkien koirien
kanssa
ja on todella helppo ohjattava koulutuskentällä.
Tällähetkellä harrastuskiintiön
täyttää TOKO, Pelastushaku, sekä
metsäjälki.
Tokoilua harrastamme oman ryhmä rämämme kanssa, hakua
länsirannikon pelastuskoirissa
ja metsäjälkeä omin päin milloin missäkin.
Ensimmäiseksi palveluskoiraksi Dina on oivallinen pakkaus, joka on
antanut anteeksi minulle ne lukemattomat virheet, mitä olen
ohjaajana tehnyt.
Olen niin kiitollinen, että olen saanut tällaisen
ystävän ja harrastuskaverin!
sevil_ilter@hotmail.com
Takaisin ylös!
Kaiken materiaalin
kopioiminen ilman lupaa kielletty!
Kuvien ©
Sevil Ilter, ellei toisin mainita!
|